Ostin Jeepin!
Lähetetty: 30.07.2020. 9:46
Terve,
Ostin Jeepin. Olen ajatellut maastoauton hankintaa muutaman kuukauden, mutten tiennyt minkä merkkisen hankkisin. Muutaman onnellisen yhteensattuman seurauksena Oikea Valinta tuli tehtyä puolitoista viikkoa sitten.
Ostin siis Jeepin.
Kävin hakemassa auton Jyväskylästä. Asun itse länsirannikolla, Reposaaressa, 30 km Porin keskustasta merelle päin. Tein hakureissun julkisilla: ensin Pori-Tampere-junan nimellä tunnetulla liikkuvalla hullujenhuoneella (Sastamalan pysäkki on pahin), ja siitä bussilla Tampereelta Jyväskylään. Kun bussi lipui Jyväskylän Matkahuollon ohi, näin myyjän istumassa Jeepissä tupakka hampaissa. Auto erottui mukavasti edukseen järkevistä perheautoista parkkipaikalla.
Jeeppi on Cherokee 2.1 Turbo Diesel, vuodelta 1992. Se on tavattoman hieno. Olen myös saanut tutustua tässä runsaan viikon aikana Jeepin omistajan erityisetuisuuksiin. Akun vaihdoin kun vanha oli aika pieni; ikkunat meinasivat jäädä jumiin (auki) kun vein poikaa jalkapallopeliin sateessa (saatiin korjattua); valot sammuivat holtittomasti kun ajoin autoa ensimmäisen kerran kotiin pimeällä maantiellä (heinäkuisessa Suomessa on yllättävän pimeää kello 01:30); uusi akku oli korkeanapainen ja meinasi tehdä Cherokeestani liikkuvan pommin (vaihdoin akun matalanapaiseen); uusi akku simahti Seinäjoen ABC:n tankille kun palasimme perheen kanssa Kalajoen ihmeellisestä Jukuparkista (soitin naapurin kannustamana ottamaani Falckin tieturvaan - lisävirran avulla auto saatiin käyntiin, ja pidettiin käynnissä Seinäjoki - Reposaari -matkan ajan). Sellaista kaikkea hauskaa, mistä järkevän perheauton omistaja sain ainoastaan haaveilla.
Tilanne on siis tämmöinen: en ole koskaan tehnyt yhtään mitään millekään autolle. En ole rassannut autoja pikkuopojasta asti. En ole juurikaan vaihtanut renkaita autoon. Kerran olen vaihtanut öljyt (siitä olin monta vuotta kohtuuttoman ylpeä) Chrysler Voyageriin. Sen ohella...aika hiljaista.
Ostin siis Jeepin vuodelta '92 ajokäyttöön, järkevän perheauton sijaan. Meillä on kolme lasta, koira, gerbiilejä ja asuntolaina. Yhtä järkevä hankinta varmaan kuin raketti vapaa-ajan matkusteluun. Mutta "Jeep ostetaan tunteella", kuulemma. Annoin tunteilleni vallan.
Tykkään ajatuksesta, että ihminen voi muuttaa elämänsä suuntaa. Jos ei ole koskaan touhunnut autojen parissa, ja käytännön taidot rajoittuvat kananmunan keittoon (keittimellä), asiaa voi kääntää toiseen suuntaan, jos tahtoo. Ja tahto on jännä asia. Se toi tämänkin tekstin näpyttelyn pariin.
Ystävällisin terveisin,
JP
PS. Tässä video Jeepin moottorista: https://www.youtube.com/watch?v=r0P6WkG67wI
Ostin Jeepin. Olen ajatellut maastoauton hankintaa muutaman kuukauden, mutten tiennyt minkä merkkisen hankkisin. Muutaman onnellisen yhteensattuman seurauksena Oikea Valinta tuli tehtyä puolitoista viikkoa sitten.
Ostin siis Jeepin.
Kävin hakemassa auton Jyväskylästä. Asun itse länsirannikolla, Reposaaressa, 30 km Porin keskustasta merelle päin. Tein hakureissun julkisilla: ensin Pori-Tampere-junan nimellä tunnetulla liikkuvalla hullujenhuoneella (Sastamalan pysäkki on pahin), ja siitä bussilla Tampereelta Jyväskylään. Kun bussi lipui Jyväskylän Matkahuollon ohi, näin myyjän istumassa Jeepissä tupakka hampaissa. Auto erottui mukavasti edukseen järkevistä perheautoista parkkipaikalla.
Jeeppi on Cherokee 2.1 Turbo Diesel, vuodelta 1992. Se on tavattoman hieno. Olen myös saanut tutustua tässä runsaan viikon aikana Jeepin omistajan erityisetuisuuksiin. Akun vaihdoin kun vanha oli aika pieni; ikkunat meinasivat jäädä jumiin (auki) kun vein poikaa jalkapallopeliin sateessa (saatiin korjattua); valot sammuivat holtittomasti kun ajoin autoa ensimmäisen kerran kotiin pimeällä maantiellä (heinäkuisessa Suomessa on yllättävän pimeää kello 01:30); uusi akku oli korkeanapainen ja meinasi tehdä Cherokeestani liikkuvan pommin (vaihdoin akun matalanapaiseen); uusi akku simahti Seinäjoen ABC:n tankille kun palasimme perheen kanssa Kalajoen ihmeellisestä Jukuparkista (soitin naapurin kannustamana ottamaani Falckin tieturvaan - lisävirran avulla auto saatiin käyntiin, ja pidettiin käynnissä Seinäjoki - Reposaari -matkan ajan). Sellaista kaikkea hauskaa, mistä järkevän perheauton omistaja sain ainoastaan haaveilla.
Tilanne on siis tämmöinen: en ole koskaan tehnyt yhtään mitään millekään autolle. En ole rassannut autoja pikkuopojasta asti. En ole juurikaan vaihtanut renkaita autoon. Kerran olen vaihtanut öljyt (siitä olin monta vuotta kohtuuttoman ylpeä) Chrysler Voyageriin. Sen ohella...aika hiljaista.
Ostin siis Jeepin vuodelta '92 ajokäyttöön, järkevän perheauton sijaan. Meillä on kolme lasta, koira, gerbiilejä ja asuntolaina. Yhtä järkevä hankinta varmaan kuin raketti vapaa-ajan matkusteluun. Mutta "Jeep ostetaan tunteella", kuulemma. Annoin tunteilleni vallan.
Tykkään ajatuksesta, että ihminen voi muuttaa elämänsä suuntaa. Jos ei ole koskaan touhunnut autojen parissa, ja käytännön taidot rajoittuvat kananmunan keittoon (keittimellä), asiaa voi kääntää toiseen suuntaan, jos tahtoo. Ja tahto on jännä asia. Se toi tämänkin tekstin näpyttelyn pariin.
Ystävällisin terveisin,
JP
PS. Tässä video Jeepin moottorista: https://www.youtube.com/watch?v=r0P6WkG67wI
