Oswald's Jeep Wagoneer XJ -88

[JAMANT]

OT!! Kommentoin tota "uloskantohintaa", mikä sellainen uloskantohinta on?? Kaikken hintaiset osat on uloskantohintaisia, kun ne on maksettu, ne voi kantaa ulos

[Oswald]

Jeepissä ei ole aiemmin toiminut käsijarru, kuin toisella renkaalla ja sekin huonosti. Päätin sitten avata jarrut ja katsoa missä mennään. Hommahan meinasi kaatua jo alkumetreillä, kun en ymmärtänyt kuinka rumpu irtoaa. Aikani etsin kiinnityspultteja, jolla rumpu olisi kiinnitetty, mutta kun sellaisia ei löytynyt, niin turvauduin vasaraan. Silläkin aikani leivottua jouduin nostamaan kädet pystyyn todeten, että rumpu ei ole lähdössä minnekään. Seuraavaksi tapahtui kuin komedioissa; nousin ylös lattialta ja otin samalla tukea rummusta, jonka seurauksena kuului "plop", kun rumpu irtosi...
Sittenpä edessä aukesikin seuraavanlainen näkymä:



Melko surullisen näköisethän nuo jarrut ovat ja remonttia vailla. Aloitin purkuhomman irrottamalla toisessa kuvassa näkyvät jouset, edeten kolmannen kuvan jousiin. Ovat aika äkäisiä ja lentävät kauas jos niikseen tulee. Seuraavaksi olikin aika irrottaa klipit, joilla kengät pysyvät jarrukilvessä. Tämän jälkeen romut irtosivat kuin itsestään.

Toisen kuvan oikean puoleisen jarrukengän vieressä näkyy vaijeri, joka kiinnittyy toisesta päästään rummun yläosaan ja toisesta päästään käsijarrumekanismiin. Tämä vaijeri oli lähtenyt pois urastaan toisen puolen jarrussa, jonka vuoksi käsijarru ei toiminut, kuten kuuluu.



Ensimmäisessä kuvassa onkin sitten melkein kaikki irtoava riisuttu pois. Jarrumännän alapuolella näkyvä metallitanko kannattaa kasausvaiheessa muistaa laittaa takaisin ensimmäisenä, koska se viimeisenä tulee purkaessa uloskin. Itsehän en näin ensimmäisen renkaan kanssa tehnyt, vaan kasasin jarrut nippuun ja aloin sitten noituen änkemään tuota tankoa kenkien väliin. Kasaus on melko helppoa, kun tekee kaiken vain käänteisessä järjestyksessä. Jos jarrujen logiikka jää hämärän peittoon, niin kannattaa muistaa se vanha viisaus, että jarruista rempataan aina vain yksi puoli kerrallaan; toiselta puolelta voi hakea vinkkiä miten mikäkin kuuluu.



Tässä kuvassa jarru onkin kasattuna valmiiksi ja odottelee rumpua. Käsijarrun säädin niin, että auton alla olevasta käsijarruvaijerin säätöpultista löysäsin vaijeria, jonka jälkeen kiristin jarrukenkiä jarrukilven takana olevasta tirkistysaukosta ruuvimeisselillä. Kiristin kengät niin, että ne eivät laahanneet, mutta molemmat puolet olivat sillä hilkulla. Sen jälkeen säädin säätöpulttia kiristämällä käsijarrukahvan liikkeen sopivaksi. Hyvin ovat toimineet.

[JAMANT]

Toisen kuvan oikean puoleisen jarrukengän vieressä näkyy vaijeri, joka kiinnittyy toisesta päästään rummun yläosaan ja toisesta päästään käsijarrumekanismiin. Tämä vaijeri oli lähtenyt pois urastaan toisen puolen jarrussa, jonka vuoksi käsijarru ei toiminut, kuten kuuluu.

Eipä se vaijeri liity mitenkään käsijarruun, se on automaattisäädön käyttövaijeri, kun kenkien liike kasvaa liian suureksi, vaijeri vetää säätöä tiukemmalle (kenkiä siis lähemmäs rumpuja), se alapää ei ole kiinni käsijarrun mekanismissa, vaan automaattisäädön lirpakkeeseen joka säätää säätöpyörää, ja jos ihan tarkkoja ollaan, se yläpääkään ei ole kiinni rummussa, vaan kenkin eankkuripisteessä!!!

[Oswald]

-

[Oswald]

Ehdin kirjoittaa aina uutta tarinaa sitä mukaa, kun Jamant kommentoi edellisiä, joten tässä kootusti vastauksia!

Ensinnä vanha juttu:
Jamant tiesi kertoa, että tuo autoni on sen verran vanha, ettei siinä ole ECU:lla minkäänlaista muistia. Näin ollen ECU:n resetointi ei auta ongelmassa, josta kirjoitin aiemmin:

Käytin akkua irti noin 5 minuutin ajan ja auto starttasi taas. Eli tästä selvittiin ECU:n resetoinnilla.

Seuraavaksi uloskantohinta:

OT!! Kommentoin tota "uloskantohintaa", mikä sellainen uloskantohinta on??

Uloskantohinta on ainakin meilläpäin ymmärretty niin, että jokin asia on niin edullinen, että sen voi kantaa kaupasta ulos sen kummempia makselematta. Tässä tapauksessa lampun saa lähes uloskantohintaan, eli siitä ei tarvitse maksaa juuri mitään.

Ja loppuun vielä käsijarru:

Eipä se vaijeri liity mitenkään käsijarruun, se on automaattisäädön käyttövaijeri, kun kenkien liike kasvaa liian suureksi, vaijeri vetää säätöä tiukemmalle (kenkiä siis lähemmäs rumpuja), se alapää ei ole kiinni käsijarrun mekanismissa, vaan automaattisäädön lirpakkeeseen joka säätää säätöpyörää, ja jos ihan tarkkoja ollaan, se yläpääkään ei ole kiinni rummussa, vaan kenkin eankkuripisteessä!!!

Olet oikeassa siinä, ettei se vaijeri liity sinänsä käsijarruun. Autoon on kuitenkin edellinen omistaja melko vastikään uusinut rummut, siitä päätellen ettei niihin ollut muodostunut juurikaan olaketta. Ilmeisesti tuolloin on jäänyt kyseinen vaijeri laittamatta paikalleen, ja koska tuo vaijeri ei ole ollut paikallaan, niin automaaginen säätökään ei ole toiminut. Jarrukenkien kuluessa kengät eivät siis ole automaattisesti siirtyneet lähemmäs rumpua, josta seurauksena se, ettei käsijarrun liike ole riittänyt tuomaan kenkiä rumpuun kiinni kunnolla. Näin omassa pienessä mielessäni asiaa pähkäilin. Mikään muukaan ei tuolla jarrussa ollut poskellaan. Ja edellisen omistajan toimesta auto oli vastikään katsastettu, kun sen ostin. Silloin säädöt ovat olleet kohdallaan.
Ja olet oikeassa myös tuossa, että minulla meni termistö sekaisin. Jos tuo vaijeri olisi kiinni rummussa, niin se pyörisi melko vinhaa vauhtia ajon aikana!

Ei muuta kun kovaa ajoa!

[Oswald]

Kesällä piti käydä hakemassa Jeeppiin leima ensimmäistä kertaa meikäläisen omistuksen aikana. Tein perushuollot ja sievistelin sen, mitä jaksoin. Näin vanhan auton kanssa on turha alkaa hötkyilemään. Noutaa vaan korjauslistan ja korjaa mitä käsketään. Muutenhan sitä saisi rakentaa vaikka koko auton uudelleen!

No, valitsin konttoriksi oman kylän aseman, jonka nimessä on sekä aakkosia että numeroita. Katsastus meni muuten ihan kivasti, mutta leimaa ei tullut. 7 kohtaa katsuri löysi, jotka vaativat toimenpiteitä:

1. Alusta ja kori, ruostevaurioita
2. Takajarru, voimien ero liian suuri
3. Turvavyö, rispaantunut
4. Joustonrajoitin puuttuu oikealla takana
5. Kaukovalo, umpiossa kosteutta
6. Lähivalo, suuntaus liian alas
7. Tuulilasi, tummennus määräysten vastainen

Osan noista kohdista allekirjoitan ehdottomasti, olinhan minä tarkastuksessa mukana ja näin mitä sieltä löytyi. Osa taas oli mielestäni sellaisia kohtia, joihin olisin itse saattanut jättää puuttumatta. Kirjoitan jutut jokaisesta jutun arvoisesta kohdasta kuvien kera tai ilman.

Autossa on ollut jo Jenkkilässä kalvo tuulilasin yläreunassa. Tiedänhän minä, että se on lainvastainen täällä, mutta pirun paljon parempi se oli, kuin nuo aurinkolipat. Nyt kun ei ole kalvoa, niin ratin ja lipan väliin jää tirkistysaukko, joka oon samaa kokoluokkaa kuin Pasissa. Tarttisi varmaan hankkia kattoikkuna ja tähystäjä aurinkoisille päiville. Olipa muuten rattoisaa puuhaa nitkuttaa 80- luvulla asennettua aurinkokalvoa pois lasista, istui melko tiukassa.

Turvavyössä puolestaan oli yksi karva mennyt poikki. Se on liikaa. Korvaavan vyön sain isän autosta, jotta saatiin leima. Tulipa kysyttyä uusinnassa katsurilta, että voiko tuon ikäiseen ostaa Jenkeistä uudet vyöt, kun siellä niitä myydään jos vaikka minkälaisia. Kyllä kuulemma voi, koska tuon ikäisessä ei tarvitse olla CE tai paljon mitään muitakaan merkintöjä.

Loput kohdat olikin ihan selviä tapauksia, harrastushommiin sitä taas päästiin!

[Oswald]

Niin se meni, että toiselta puolelta sain purkaa jarrut uudemmalti. Katsurin polkaistessa kunnolla jarrua, jumi mäntä lopullisesti eikä se liikkunut enää mihinkään suuntaan. Uudet männät tilaukseen ja asennuspuuhiin.



Onhan se sievän näköinen, kun uuden laittaa. Helpolla pääsin, vaikka pelkäsin jarrulinjojen puolesta. Mitään ei napsahtanut poikki tai irronnut lopullisesti, ja nesteetkin pysyivät pääasiassa omalla paikallaan, kun riittävän nopeasti tukki putken pään. Uudelleen käytettävien osien putsauksen jälkeen laitoin vain kaiken uudelleen kasaan ja viimeistelin remontin kevyellä ilmauksella. Linjat kyllä näyttävät siltä, että parin vuoden sisään saa nekin rakentaa uudelleen...

[Oswald]

Seuraavana taisin ottaa työn alle nuo pitkät valot, joista toisen sisällä oli kosteutta. Ajattelin, että kaipa se kosteus sieltä häviää, kun jättää auton käymään ja laittaa pitkät päälle. Hyvin se meni siihen asti, kun piti löytää se reikä, josta kosteus on sisälle päin mennyt. Selvisi, että tuossa laitteessa on polttimo ja umpio integroitu, ja reikä on nimenomaan siinä saumakohdassa. Koetin vähän raottaa polttimoa, jotta vesihöyry pääsisi ulos, mutta tuo umpio oli jo sen verran huonossa kunnossa, että toinen polttimon navoista jäi minulle kouraan.
Hetken tilannetta harmiteltuani kävin tilaamassa uudet umpiot molemmille puolille ja jäin odottelemaan niiden saapumista.



Yllä olevasta kuvasta näkyy, kuinka tähän apparaattiin vaihdetaan polttimo. Lamppujen kehys vain irti ja umpion saa ruuvattua irti.
Alarivissä on kuva uudesta umpiosta, joka saapui viikon odottelun jälkeen. Tuohon on paha koettaa polttimoa vaihtaa.

Odotellessani umpioiden saapumista, tuli suunnattua tuo lyhyt valo uudelleen. En omista matolaatikkoa, mutta helpostihan tuo kävi, kun käytti seinää apuna. Mututuntumalla säädellen valo asettuikin ihan oikealle kohdalleen.

[Oswald]

Kuten tuli todettua, oli alustan mätävauriot pienoinen yllätys. Pohja ei näyttänyt altapäin katsoen ihan niin hurjalta, kuin mitä löytyi lattiamaton alta! Katsastusmies teki pelkääjän jalkatilaan kolme peukalonpään mentävää reikää ja yhden kuskin jalkatilaan. Mietin, että pikku lapuilla tuosta selvitään. Toisin kävi:



Aloitin pelkääjän jalkatilasta, koska ajattelin sen olevan pahemmin ruostunut ja sillä puolella ei ole rattia ja polkimia sotkemassa harjoittelua. Kuten kuvista näkyy, oli ruoste levinnyt aika mukavasti joka puolelle. Taltalla ja vasaralla koetellen kävi ilmi, että vaihtoon menee koko jalkatila. Puukkosaha käteen ja soittelemaan! Melko ison siivun jouduin ottamaan irti.



Tallissa sattui pyörimään joskus ostettu pellin palanen, josta päätin tehdä uuden jalkatilan. Koska en omista mitään työstökoneita, joutui hommassa vähän soveltamaan. Sikkaukset jäivät nyt puuttumaan, mutta kyllä tuo vaikuttaa ihan riittävän napakalta. On se ainakin parempi, kuin tuo lähtötilanne! Projektin edetessä kävin ostamassa vielä pallopäävasaran. Sehän se vasta hyvä peli on! Kiinnittelin uuden jalkatilan yleisruuveilla kiinni sovitusta varten. Ruuveista sai myös kätevästi pisteet, joihin kiinnittää maajohto hitsistä!



Tässä näkyy valmis pelti, jonka maalasin vetokoukusta yli jääneellä mustalla hammerilla. Hitsausta varten hioin pienet pisteet pellille takaisin, jotka käsittelin jälkeenpäin. Auton suojaaminen oli melko haastavaa ja pieniä kynsitulia siellä tuli nähtyäkin aina välillä. Yhtenä kappaleena sentään pysyi. Alhaalla on kuva valmiista hitsauksesta. Ruuvin rei'istä tein tulppahitsejä, jos ne nyt yhtään pitäisivät. Älkää naurako hitsausjäljelle, ei tuolla valovirta- ydintäyte -yhdistelmällä kovin kummoista saa tehtyä! Ja minä en ole mikään hitsaaja, vaikka kovasti haluaisinkin sen oppia! Maalasin vielä hammerin hopealla levyn, jotta se ei ruostuisi.

Seuraavaksi siirryin kuskin puolelle:



Melko ronskin näköinen oli tuokin puoli. Hauskana yksityiskohtana näkyy ensimmäisessä kuvassa polkimien alla hyvä korjausyritys. Tuo lienee sitä kuuluisaa "bondoa", jota ameriikassa käytetään. Muovin näköisellä rähmällä oli liimailtu metallisoiroja ristiin rastiin reiän päälle. Katsuri ei tuota huomannut, koska pahimmat räpellykset sattuivat juuri palkin kohdalle. Siinä oli itseasiassa vielä reikäkin, joka oli kiireessä jäänyt tilkitsemättä. Saha soimaan taas ja peltiostosten jälkeen pakotuspuuhiin!



Kuvissa jälleen uusi pelti, jonka hitsasin jo edellä esitellyllä tavalla. Pari kuvassa näkyvää laatikollista tuli peltiä irroteltua tuon projektin edetessä. Alakuvassa näkyy bitumimatto, jota liimasin jalkatiloihin. Ajattelin oikein panostaa.

Katsastuskonttorilla kävin hakemassa tosiaan leiman, kun olin saanut hommat tehtyä. Koska olin purkanut autosta sisustan pois, ajattelin, että teen samalla myös muutkin ruosteet, joista ei tullut korjauskäskyä. Siksipä soitinkin siis konttorille ja kysyin, onko heillä mitään sitä vastaan, että tulen paikalle vain etupenkit kiinnitettynä, ilman mitään muuta sisustaa. Kolmen henkilön kanssa keskusteltuani, sain heidät viimein käsittämään, etten aio ajaa autolla loppuikääni riisuttuna, vaan vain sen kerran että käyn näyttämässä työn jäljen. Meinasi usko välillä loppua.

Loput korjaukset ovat siis ns. vapaaehtoisia:



Peräkontin puoli oli samaa sarjaa keulan kanssa, joten sillekin piti jotain tehdä. Kontin pohja tulee varmaan uusittua jonkun vuoden päästä kokonaan, sen verran se on mennyt jo paperiksi. Nyt korjasin sen kuitenkin neljällä lapulla, koska alkoi hieman tuo harrastuksen mielekkyys tässä vaiheessa kärsiä.



Vasemmalla ylhäällä näkyy takapenkin alta löytyneet lasin sirut, on siis joskus tullut joku ruuduista sisään. Oikealla alhaalla puolestaan on näkymä auton alta. En löytänyt mistään sopivia tulppia pohjaan, joten taiteilin sellaiset itse pellistä. Hyvin nuo näyttävät paikallaan pysyvän koriliimalla. Käsittelin valmiin pohjan vielä pensselöitävällä alustamassalla, joten luulisi tuon nyt ainakin seuraavaan katsastukseen kestävän.



Tässä on isompi kuva valmiista korjauksesta. Maalasin lopulta lähes koko pohjan hammerilla, kun sitä tuli ostettua isompi pönttö. Sainpahan korjattua samalla myös alkavat pintaruosteetkin. Kävin saumat läpi saumamassalla sekä sisä- että ulkopuolelta.



Lopuksi kuvat vielä lattiamatoista ja muusta viilailusta. Nyt oli helppo puhdistaa tuo matto, kun se oli irrallaan. Kyllä siinä pieni ero on nähtävissä. Tuo on muuten aika kurja laittaa paikalleen itsekseen.
Konttiin päätin laittaa bitumikaistaleet sikkien väliin, jotta hiekat ja muut kokkareet ei puhkoisi heti uutta maalipintaa.

[Oswald]

Tuli vähän siistittyä tätä omaa projektiosiota ja samalla korjasin parit katkenneet linkit. Jatkanpa samalla projektikertomustakin eteenpäin:

Ruoste on päässyt iskemään autoon vähän sinne sun tänne ja korjailen niitä aina sitä mukaa kun ennätän. Tällä kertaa olisi tarjolla pyöräkotelon korjauksesta pieni pläjäys:

Kuten kuvista huomaatte, oli ruoste päässyt tekemään parit reiät koteloon.



Leikkelin pellistä reikiin sopivat palaset ja hitsaamisen helppoutta ihastellen räin ne kiinni auton kylkeen. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa uuden oppiminen:



Koskaan aiemmin en ole kokeillut koritinaa, joten pitihän sitä päästä testaamaan. Jos ette ole kokeilleet tuota ennen, niin kannattaa kokeilla vaikka ihan kuriositeettina.
Muistakaa vain huolehtia tuuletuksesta kunnolla! Tinan pitäisi olla nykyään kai lyijytöntä, mutta omasta vekkuliolosta päätellen siinä on tallella ainakin jotain myrkkyjä. Itselläni oli tallin ovi auki, tuuletin vieressä ja hengityssuojain naamalla, mutta silti olo meni oudoksi.
Joka tapauksessa helpointa olisi harjoitella vaakatasossa olevalla kappaleella, koska tina muuttuu juoksevaksi saadessaan vähänkin liikaa lämpöä. Tätä projektia varten en kuitenkaan viitsinyt mennä hakemaan tahallani kaatoa.
Koritinaa työstäessä pitäisi olla sitä varten erityinen viila tai raspi, joka on sukua juustoraastimelle. Minulla ei sellaista kuitenkaan nyt ollut, joten hiomakoneen antauduttua jouduin turvautumaan kulmahiomakoneeseen ja lihasvoimaan. Lopulta sain pinnoista kuitenkin tasaiset ja pääsin maalauspuuhiin:



Lopussa ei taaskaan kiitos seisonut. Yllä olevassa kuvassa pinta näyttää vielä ihan kelvolliselta, mutta jahka sain suihkittua pintamaalit, niin tapahtui kauheita. Ostin poistohyllystä maalia, jonka arvelin sattuvan suht hyvin sävyltään autoon. Maalasin tuon kotelon sillä ja jätin auton kuivumaan. Maalausta seuraavana päivänä kävin katsomassa, kuinka sitä tallissa jaksellaan ja sain ilokseni todeta, että maali oli ikään kuin "kiehunut". No, hioin pohjat takaisin esiin ja pensselöin tuttua ja turvallista Hammeria pintaan. Nyt kun autossa on rapakerros päällä, niin eipä sitä kukaan siitä huomaa. Katsellaan uutta maalia sitten kevväämmällä...

[Oswald]

Projekti sen kun etenee. Samalla pohjan ruostetöiden kanssa tulin uusineeksi tiivisteet kolmeen oveen ja takaluukkuun. Viime talvena tein huomion, että autossani on aika kylmä sisällä. Etenkin, kun lämpötila ulkona on -20 tai vähemmän, niin vilu alkaa hiipiä tunnin työmatkan aikana.
Osasyy tähän oli varmasti tuo reikäinen pohjalevy, jonka kautta raikas tuulenvire pääsi sisälle ohjaamoon, mutta kyllä se lämpö karkaa tiivisteissä olevista rei'istäkin. Varmasti osansa on myös sillä, että auto ei vieläkään käy normaalilämmöllä, vaan kone on liian kylmä. Epäilen myös, että sisäilman kanavissa on jotakin sanottavaa.

Joka tapauksessa satuin käymään muilla asioilla teollisuustarvikkeita myyvässä liikkeessä, ja silmiini osui hylly, jossa myytiin teollisuuden käyttöön tiivistenauhoja. Kävin tutkimassa tarjontaa ja huomasin, että lähes identtisiä tiivisteitä oli heillä hyllyssä. Ostin sen enempiä kyselemättä arviolta 25 metriä nauhaa ovia varten ja ehkä 7 metriä takaluukkua varten. Metrihinta oli sen verran edukas, että ylijäämä ei haitannut. Ainahan sitä tiivistettä jonnekin voi laittaa.



Otin kuvat etuoven ympärysmuovien purkamisesta, koska nämä ovat mielestäni ainoat, jotka vaativat vähän kikkailua etteivät muovinpalaset ala lentelemään. Muut muovit lähtevätkin kohtalaisen helposti irti. Erityisesti tuo A- pilarin muovi on hankala, koska se on kahdesta kohtaa kojelaudan takana piilossa. Muovi tulee pois yhdessä asennossa, mutta ainakin itselläni sen asennon löytämisessä meni hetki.
Alakuvassa näkyy kuskin oven tiiviste, josta puuttuu melkoinen siivu eristettä.



Tässä on sitten kuva valmiista kuskin oven tiivisteestä. Samalla tavalla asettuivat muutkin tiivisteet, kun laitoin ensin koriliimaa uraan ja naputtelin kumivasaralla tiivisteet paikalleen. Kuskin ovea pitäisi vielä vähän hienosäätää, koska uusi tiiviste on profiililtaan aivan aavistuksen tukevampi kuin alkuperäinen, joten oven joutuu sulkemaan nyt vähän turhan kovaa.

[Oswald]

Edelleen auton pohjan parissa touhutessa huomasin, että tavaratilan koukut ovat pahasti ruostuneet eivätkä muutenkaan olleet mitkään kovin luotettavan näköiset kiinnityspisteet. Siksi päätinkin tehdä vanhoista lenkeistä tukevammat versiot ja samalla ajattelin lisätä kiinnistypisteitä myös ylemmäs tavaratilaan. Projekti on edelleen kesken, mutta lattian lenkit ovat jo kuitenkin paikallaan:


Käytin lenkkien kiinnityksessä lyöntimuttereita, jotka suojasin tietysti myös alakautta, jotta ruoste ei pääsisi heti niihin kiinni. Pultit ovat ruostumattomia, silläkin uhalla, että niillä on ikävä taipumus leikata kiinni.


Takaluukun molemmille puolille olen suunnitellut laittavani kuvan mukaisesti lenkit.


Lisäilen myös tavaratilan seinään lenkit, jotta tarvikelaukun saa sidottua järkevästi kiinni.
Ajatuksissa on myös laittaa kiinnityslenkit sekä takapenkin selkänojaan että tavaratilan sivulasien alapuolelle, jotta tavaratilassa voi käyttää kunnollista tavaraverkkoa sekä penkin ollessa ylhäällä että alhaalla. Katsotaan milloin saan sen projektin tehtyä. Idea tähän tuli siitä, että sukelsin Jeepillä ojaan tuossa talven aikana ja oli mielenkiintoista kuunnella peräkontissa olevien tavaroiden liikehdintää, etenkin kun takana ei ole mitään, mikä estäisi mahdollisessa törmäyksessä vaikkapa hinausketjun siirtymisen kaulaketjuksi.
Jahka löydän kuvat tuosta tapauksesta, niin kirjoitan siitäkin pienen tekstin pätkän tänne.

[Oswald]

Noniin, tässä päivitys ojaan ajostani. Joulukuun 15. päivä tuli tosiaan kurvattua viidakon puolelle jeepillä. Syy tähän oli hyvin selvä; tilannenopeutta oli liikaa. Syy siihen taas oli se, että tuo on meidän pikku prinsessamme syntymäpäivä ja kaiken valmistelun ohessa piti ehtiä hakemaan 8 km:n päästä "lähikaupasta" kermaa kakkua varten. Ajattelin, että menen nelikolla, niin voi pikkuisen painaa kaasua syvemmälle, jotta jää sitten aikaa muuhun pikkuisen enemmän.
Tähän väliin maininta, että tiedän tasan hyvin, ettei aikataulua saa ajamalla kiinni, mutta kiireessä sitä aina vaan niin luulee... Tie on tuttu, kun olen ajanut sitä jo vuodesta 2007 asti, joten ei voi kuin katsoa peiliin.

No, matka lähti käyntiin hyvin kotipihasta. Vähän perä eli kun tallasin pihaluiskasta ja kaarsin tuohon tielle ja nautiskelin kuutosen pitämästä karjunnasta. Sitä riemua kesti vajaan parin kilometrin verran, kunnes tulee alamäen jälkeen 90 asteen mutka vasemmalle. Hiljensin kyllä vauhtia mutkaa varten, mutta ajattelin, että nelikolla se kaartuu kyllä vähän tavallista nopeammalla vauhdilla.
Kesken kaarteen huomasin, että eipä taitukkaan, kun auto puskee. Nämä ovat niitä hauskoja hetkiä, kun ehtii miettiä vaikka ja mitä ennen kuin alkaa tapahtua. Tälläkin kertaa ehdin tuumia, että käsijarrusta ei liene kovinkaan paljoa apua, kun nelikko on kuitenkin kytkettynä. Seuraava ajatus olikin sitten pelata upporikasta ja rutiköyhää. Käänsin rattia aavistuksen verran lisää ja tallasin lämän pohjaan, jotta auto repisi itsensä oikeaan suuntaan. Temppuhan alkoikin toimia ja suunta alkoi kääntyä paremmaksi, mutta liian hitaasti. Seuraavaksi katsoin, että piennar näyttää sopivalta, jotta voin kokeilla nojata siihen ja kimmottaa auton takaisin tielle. Hiton hyvälle kuulosti ajatus, mutta toteutuksessa oli vielä vähän toivottavaa. Penkka oli niin pehmeä, että se ei ottanut auton massaa vastaan yhtään vaan Wagoneeri- parka sukelsi loivasti ojan suuntaisesti penkan läpi suhinan säestämänä.
Tuli todettua, että nelikoista sanottu vanha viisaus kyllä pätee. Niillä pääsee syvemmälle metsään. Koska minulla oli lämä pohjassa kun yritin kääntää autoa, onnistui se tietenkin sen seurauksena kauhomaan 20 metriä ojan pohjalla ennen kuin suostui hölläämään. Penkan pohjaa kolutessani kuuntelin tosiaan tavaran vapaata liikkumista peräkontin puolella ja mietin, että olisipa kiva jos tuossa välissä olisi vaikka verkko.

Lumipilven asetuttua kiipesin ulos autosta ja totesin sen olevan aika kivasti ojassa. Kokeilin vielä, josko se tulisi pois omin avuin, mutta se suostui liikkumaan vain eteen ja taaksepäin noin metrin verran. Seuraavaksi tilannearvio ja hölkkä kotiin. Kävin toisella autolla kaupassa ja soitin samalla eräälle isännälle, jos hän pääsisi myöhemmin jeesaamaan traktorilla.

Jeeppi saatiin pois ojasta traktorin avustamana ja mitään vaurioita ei ollut tullut autolle. Ei edes naarmuja. Oikea eturengas oli tyhjä, koska se oli ottanut iskun sivusuunnassa ja päästänyt ilmat ulos vanteen ja renkaan välistä.
Lähdin hitaasti nilkuttamaan kotia kohti tyhjällä kumilla ja pääsinkin noin kilometrin päähän, kunnes tunsin että rengas lähti pois vanteelta. Siihenpä jäi jeeppi tien laitaan.

Seuraavana päivänä kävin hakemassa pulkalla jeepistä renkaan ja täyttelin sen autotallissa. Sen jälkeen suuntasin takaisin illan hämärään.


Onneksi ilma oli kuin morsian, niin ei harmittanut yhtään oma hölmöily.


"Tosiharrastaja rakentaa vaikka hangessa."

Ai niin, nyt on testattu sekin, että nopeasti kun nykäisee, niin kyllä se käsijarru puree vaikka nelikko olisikin päällä...

[expedjeep]

Komea Waggy ja asiallinen projekti!

[rane58]

-Mitäs tälle Jeepille ja omistajalle kuuluu..?