Huomasin ahmivani tietoa Jeepeistä, mikä olisi hyvä alusta juuri minulle ja jonkinlaisten haaveiden täyttämiselle. Wrangler, Grand Cherokee vai Commander. Mihin nyt mahtuisi sitten tarpeeksi tavaraa mukaan, mitä pitäisi huomioida kun Jeeppiä hankkii, mitä pitää varoa? Olin päättänyt juuri Land Rover Defenderin ja Discovery2:n etsimisen tuloksetta – ne mitä oli löytyneet olivat olleet joko ylikalliita tai sitten myyjä yritti viilata linssiin pahemman kerran. Nyt kohteena oli Jeep. Tuo jenkkilän ihme, jonka suunnittelussa insinöörit olivat keskittyneet auton ajo-omaisuuksiin, ehkä jopa huoltovarmuuteen ja jättäneet sitten logon suunnittelun tekemättä kun se tuollainen pelkkä kirjainyhdistelmä nyt vain on.
Jeep… hmm, pahaltahan se tuntui kun pienestä pitäen on ollut Land Rover se ainoa oikea merkki, kotoa löytyy jos jonkinlaista pienoismallia Defestä ja Discosta. Ensimmäinen autokin, jonka kyydissä olen ollut, oli tuo sumuisten saarten Range ylisuurilla renkailla. Sellaisena vaahtosammuttimen kokoisena kun isoveljen 70-luvun metsänvihreään Range Roveriin kiipesin ja broidi V8:n käynnisti tuntui jotenkin niin hienolta. Kun vielä natiaisen kokoisena samalla vehkeellä kiivettiin laskettelukeskuksen päälle hiukan kyseenalaista reittiä, oli pysyvä vaikutus taattu.
Oikean metsästystä
No mutta mitäs hittoa, nyt elettiin kesän alkua 2015. Budjetti oli selvä ja se rajasi tietysti jonkin verran valikoimaa, mutta oikeanlaista ei tuntunut löytyvän. Kunnes sitten eräänä torstaina se sitten löytyi, vuoden 2002 Jeep Grand Cherokee 4,7 litraisella koneella ja Limited varustuksella. Hiukan oli epäilyttävän hintainen suhteessa ominaisuuksiin, myynti-ilmoituksen rivien välistä luettuna jotainhan tuossa oli oltava nyt pielessä, mutta puhelin käteen ja soittoa myyjäliikkeeseen. En halunnut olla liian kiinnostunut, joten kyselin ensin toisesta Jeepistä, joka heillä oli myös myynnissä. Puhelimessa myyjä kertoi, että huoltohistoria on hiukan puutteellinen, mutta auto toimii kuulemma moitteettomasti, loistoyksilö kaksilla renkailla jne. Ilmoitin, että yritän tulla koeajamaan lauantaina autoa, jos se vielä liikkeessä on tuolloin. Varasin puhelun jälkeen junalipun ja hotellihuoneen kohdekaupunkiin ja ei muuta kuin pakkaamaan tavaroita.
Renkaiden potkinta ja sudittelut
Lauantaina paikalle päästyäni alkoi sitten valjeta homman nimi. 2007 Suomeen Saksasta tuodun yksilön huoltohistoria oli tosiaan hiukan puutteellinen. Saksan osalta löytyi pari huoltokuittia ja selvityksiä tehdyistä töistä, Suomen osalta onneksi vähän paremmin. Edellisessä huollossa oli näköjään sentään vaihdettu moottoriöljyn lisäksi jakolaatikon, vaihteiston ja perien öljyt. Parkkipaikalla oli oikean eturenkaan vieressä hiukan tummempi maa. Jotain siihen oli valunut, mutta ei mitenkään niin paljoa että voisi sanoa kyseessä olevan edes vuoto. Alusta kyllä näytti varsin kuivalta, joten mistähän lie valunut siihen – tuolloin mietin. Kontissa olleet talvirenkaat olivat, no kontissa ja siitä menisivät sitten samantien kierrätykseen mikäli Jeep mukaani lähtisi. Niissä olleet vanteet sentään vaikuttivat hyviltä. Papereiden mukaan edellinen katsastus oli suoritettu tammikuussa, silloin tullut huomautus rekisterikilven polttimoista sekä vasemman jarruvalon polttimosta. Molemmat hoitamatta edelleen, mutta myyjä kertoi, että polttimot kun vaihtaa niin taas toimivat.
Kaiken kaikkiaan parkkipaikalla tuli autoa tutkittua lähemmäs tunnin verran ja sen jälkeen suoritettua reilun tunnin koeajo. Tunnissa kerkeää autosta tutkimaan vaikka mitä. Seuraavassa tekemäni tarkistuskohteet
- Ennen käynnistystä:
- ulkoinen olemus
- peltien välit – ovatko suorat
- keskuslukituksen toiminta
- ovien ja ikkunoiden saranat
- renkaiden yleisolemus, koko ja onko kuluneet tasaisesti
- alustan kunto ja vuodot
- jarrulevyjen, -palojen ja -satuloiden kunto
- iskareiden ja jousien kunto
- öljyjen kunto ja haju
- jäähdytysnesteen määrä ja väri sekä paisuntasäiliöstä että syylarin korkista
- ilmanputsarin suodattimen kunto
- akun kengät ja akun päiväys
- runkonumero varapyöräkotelosta
- varapyörän kunto
- talvirenkaat
Käynnistyksen jälkeen: - moottorin äänet
- kierrosluvun heitot ja lämmöt
- ilmastoinnin toiminta eli kaikki asennot ja tuleeko molemmilta puolilta sekä lämmintä että kylmää ja myös kaikista venttiileistä
- sähkölasien toiminta
- istuinlämmityksen toiminta
- vikakooditestit
Koeajolla: - jousituksen kolinat
- ohjauksen slack
- vaihtamisen tasaus ylös ja alas
- äärikäännökset ja kolinat
- alennusvaihteiston toiminta
- jarrujen toiminta ja ratin liikkeet jarrutuksessa
- seisontajarrun toiminta
Jarrulevyt olivat edestä kuluneet jotenkin epätasaisesti ja se tuntui jarrutuksessa. Jäähdytysneste näytti olevan vaihdon tarpeessa. Takaa vakaajan ns. koiranluut olivat vaihdon tarpeessa ja jotain muuta pientä. Auton jälkiasennettu soitin ei toiminut ollenkaan, mutta siitä oli jo maininta myynti-ilmoituksessakin. Varapyörän alta löytyi
22m ja 9mm patruunoita. Kaiken kaikkiaan pieniä juttuja, joten homma vaikutti selvältä – tämä yksilö lähtisi mukaani.

Kuvassa auto jo kotipihassa.
Ajetaanko p*llurallia vai upotetaanko suohon?
Ei, sillä ei ole tarkoitus ajaa vain kaupungissa tai vaihtoehtoisesti möyriä suossa kattoa myöten tai hakea äärijoustoja kivikossa. Tarkoitus olisi WJ:stä rakentaa overland –henkinen kulkupeli – maltillinen korotus, tarpeellinen määrä työvaloja, jääkaappi ja jonkinlainen laatikosto takakonttiin, vinssi keulalle, LA/CB-radio tai vastaava, kattoteline jerrykannujen ja jonkin muun kuljetukseen jne.
Overlandingissä siis kilometrejä voi tulla paljonkin, reissu voi kestää joitain viikkoja ja ainakin suurimman osan ajasta olisi tarkoitus olla omavarainen, yöpyä teltassa tai autossa siellä jossain, valmistaa ruoka mukana matkaavilla välineillä. Autolta tämä vaatii tietysti luotettavuutta, mutta myös sitä että se on helposti korjattavissa mukana olevilla välineillä ja varaosilla. Tästä se sitten alkaa...