Tämä nyt menee hieman Jeeppifoorumilla aiheen ohi, mutta kun täällä vaikuttaisi olevan keskustelun taso korkea ja tietoa löytyy, niin ajattelin täällä kysäistä seuraavaa:
Tässä tosiaan pidemmän aikaa jo haaveiltu kakkosautosta Miian kanssa. Pelkoa ei toki ole siitä että asialle jotain saataisiin aikaan kovin ripeästi - kaikki rahat mitä tämän vuoden loppuun mennessä saadaan säästettyä ovat korvamerkitty touhuammuntahaulikon ostoon ja virittelyyn. Vaan kun ajatukset kuitenkin aina välillä pyörivät tämän aiheen kimpussa niin kyselen sitten tyhmiä.
XJ on edelleen aika vahva ehdokas kakkosautoksi - luotettavan maineessa, tarpeeksi iso muuhunkin kuin pelkkään harrastuskäyttöön ja pääsee maastossakin eteenpäin. Mutta meitä molempia on kyllä ruvennut kiehtomaan ajatus jostain vähän räyhäkkäämmästä, V8:lla varustetusta jenkistä, ihan sen takia että ovat niin pirun hienoja. Lähinnä siis täysikokoinen Bronco, K5 Blazer, Ramcharger, olikos näitä vielä muita vastaavia? Eli full-size SUV mistä lähtee ainakin tavaratilan osalta katto irti.
Se suurin kysymysmerkki koskee sitä että autojen tekniikan tuntemus ei tosiaankaan ole kovin syvällistä meillä kummallakaan. Asumismuotonakin kun on toistaiseksi kerrostalo niin autolle ei muuta paikkaa ole kuin se hiekkakentän siivu mistä on vuokraa ensin maksanut. Eli mihinkään suurempiin projekteihin ryhtyminen ei ole kovin todennäköistä. (Viime pääsiäisenä asennettiin radiopuhelin Patriotiin, siinä revittiin sisustaa edestä auki, kummasteltiin että miten sähköjohtoja vedetään paloseinän reiästä läpi sun sellaista, ja se lienee suurin autoon liittyvä projekti mitä itse tehty. Ja oli se ihan riittävän hauskaa kylmässä viimassa näpertää sulakepesää osista kasaan...) Kuinkakohan suuri summa pitäisi ensin säästää että olisi toivoa saada sellainen ajokuntoinen yksilö kotiin? Aika kohtuullisen hintaisia tapauksia kyllä kaupataan mutta mahtavatko nämä sitten olla niitä projektiaihioita mistä pitäisi ensi töiksi kaikki pellit laittaa uusiksi...? Toiseksi, muutenkin askarruttaa hieman se että milläköhän tasolla ylläpitokustannukset tuollaisella pelillä mahtavat liikkua? Bensaa toki hörppäävät jonkin verran mutta muuten? (Eikä se bensankulutuskaan varmaan niin mahdoton voi olla kuin mitä ihmiset tuntuvat yleisesti kaikista jenkkiautoista luulevan?)
Tämä on tosiaan ihan pelkällä päiväuniasteella tässä vaiheessa. Mutta tulipahan mieleeni selvittää vähän että kuinka hankalasti toteuttamiskelpoinen päiväuni kyseessä lienee, etten ihan suoralta kädeltä tyrmää asenteella "no ei siitä kuitenkaan voi mitään tulla". Onpahan sitten tietoa millä punnita vaihtoehtoja siinä vaiheessa kun on oston hetki käsillä...
Vanhempi auto ja peukalo keskellä kämmentä - toivotontako?
Vanhempi auto ja peukalo keskellä kämmentä - toivotontako?
Jeep Patriot '07, pikkuisen paranneltu.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Heti ekana tulee mieleen ensi vuonna käyttöön tulevat CO2 päästöjen tai kok.massan mukaan määräytyvät käyttömaksut. Omassa XJ:ssä CO2 perustaisesti maksut yli tuplaantuvat reippaasti. Ramchargerissa mennään kok.massan mukaan, mutta full-size vermeissä kun tuppaa massaakin jo olemaan, niin maksut ovat jo yli kolminkertaiset nykyiseen verrattuna. Onneksi hallitus vakuutteli tätä päätöstä tehdessään, ettei sillä ole tarkoitus lisätä valtion tuloja. Muuten hätäisempi olisi voinut jo luulla niin 
Ai niin, ja vanhemman V8 rytmisektion kanssa sitä polttoainettakin menee sitten aikalailla vapaamielisesti, riippuen nilkan oikomisherkkyydestä
Muutaman päivän aikana mitä omallani ajelin töihin, totesin kulutuksen olevan n. 23l/100km... No, sitä saa mitä tilaa ja tarkoitushan ei onneksi ole pitää Ramchargeria koko vuotta ajossa.
Ai niin, ja vanhemman V8 rytmisektion kanssa sitä polttoainettakin menee sitten aikalailla vapaamielisesti, riippuen nilkan oikomisherkkyydestä
Muutaman päivän aikana mitä omallani ajelin töihin, totesin kulutuksen olevan n. 23l/100km... No, sitä saa mitä tilaa ja tarkoitushan ei onneksi ole pitää Ramchargeria koko vuotta ajossa.Jeep Grand Cherokee Limited -93, 5.2l V8
Dodge Ramcharger -76, 360cid V8+NP445+NP203, D44/Chrysler 9.25"
Chevrolet Trans Sport -98, 3.4L V6 (Myytävänä: http://www.nettiauto.com/chevrolet/trans-sport/5217414 )
Dodge Ramcharger -76, 360cid V8+NP445+NP203, D44/Chrysler 9.25"
Chevrolet Trans Sport -98, 3.4L V6 (Myytävänä: http://www.nettiauto.com/chevrolet/trans-sport/5217414 )
Mjoo, se oli kyllä tiedossa että viitisenkymppiä saa laittaa joka kuussa syrjään syntiveroa varten jos moisen pelin hankkisi. Tuo bensankulutus kuulostaa... Noh, omien arvelujeni yläkantissa muttei nyt sentään siltä mitä parhaimmillaan jenkkiautovihamieliset väittävät. Kyseessä lienee siis pääkaupunkiseutu ja ruuhkaliikenne? Eli kokolailla se hankalin mahdollisin tilanne... Kyllä tuo oma Patriotikin nielee bensaa työmatkoilla ihan hyvin kun ottaa huomioon millainen kulutus on kantateillä ajaessa. 
Jeep Patriot '07, pikkuisen paranneltu.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Tuohon polttoaineen kulutukseen kommentoisin, oma Grandini keskikulutus on tietsikan mukaan 15,9L/100km ja sillä ajellaan välillä metässäkin, eli ei se nyt varsin paljon ole isoon turvalliseen ja menevään peliin. Tuli muuten muhkeat V8 murinatkin esiin kun poistin sen matkalaukun kokoisen vaimenninpömpelin ja laitoin heti katin perään simonsin 2,5" suoran "vaimentimen" 
Emännänkin mielestä aika Grrr.. nykyisin.
Emännänkin mielestä aika Grrr.. nykyisin.Pihallinen Jeeppejä
Eipä tuo niin mahdottomalta kuulosta tosiaan tuo Grand Cherokeen kulutus. Toisaalta, on se vähän eri autokin kuin Chevrolet K5 Blazer tahi vastaavat... Eli ei välttämättä ihan täysin vertailukelpoinen lukema.
Siis ihan oikeasti, jos järkevästi ajatellaan niin se oikea valinta olisi XJ + NP-242. Kohtalaisen kokoinen auto jo mutta kulutus kuitenkin jotenkin aisoissa, sopii arkikäyttöönkin hyvin. Mutta sellaisessa toisen sukupolven K5 Blazerissa olisi vaan sitä tyylikästä ulkonäköä ja asennetta enemmän...
Ja ottamalla katon takaosan irti (niinä kahtena päivänä vuodessa jolloin on hyvä keli siihen ) vekottimesta saa avolavan ilman sitä meidän käytössä kovin rajoittavaksi tekijäksi muodostuvaa seinää siinä heti penkkien takana. Pieni sisäinen junttini kovasti haluaisi avolavan, mutta kun elämä moisella muodostuisi niin kovin vaikeaksi heti siinä vaiheessa kun kyytiin pitäisi ottaa muutakin kuin vain itseni ja omat romppeeni.
Nojoo. Kaipa tässä pitäisi ottaa huomioon sekin että missä aiomme seuraavaksi asua. Tästä jos muuttaa vähän kauemmas niin bensarohmu kakkosauto voipi käydä hivenen kalliiksi... Mutta ihan periaatteen "haaveita on hyvä olla ja niiden toteuttamista kannattaa suunnitella" vuoksi edelleen kyselisin sitä että pitäisikö tuollaisen K5 Blazerin / Broncon / etc. omistajan osata autojen korjaaminen kovinkin syvällisesti? Tekemällähän sitä tietenkin oppii mutta jos oppimista on niin paljon ettei pariin vuoteen toivoakaan päästä autolla ajamaankin niin siinä vaiheessa mahdollisesti harkitsen uudestaan... Minulla on jo nuo paukkuraudat joita pääsee nysväämään jokaisen ratareissun jälkeen, autoiluharrastuksen soisin olevan sellaista enemmän ajamiseen keskittyvää.
Siis ihan oikeasti, jos järkevästi ajatellaan niin se oikea valinta olisi XJ + NP-242. Kohtalaisen kokoinen auto jo mutta kulutus kuitenkin jotenkin aisoissa, sopii arkikäyttöönkin hyvin. Mutta sellaisessa toisen sukupolven K5 Blazerissa olisi vaan sitä tyylikästä ulkonäköä ja asennetta enemmän...
Ja ottamalla katon takaosan irti (niinä kahtena päivänä vuodessa jolloin on hyvä keli siihen ) vekottimesta saa avolavan ilman sitä meidän käytössä kovin rajoittavaksi tekijäksi muodostuvaa seinää siinä heti penkkien takana. Pieni sisäinen junttini kovasti haluaisi avolavan, mutta kun elämä moisella muodostuisi niin kovin vaikeaksi heti siinä vaiheessa kun kyytiin pitäisi ottaa muutakin kuin vain itseni ja omat romppeeni.Nojoo. Kaipa tässä pitäisi ottaa huomioon sekin että missä aiomme seuraavaksi asua. Tästä jos muuttaa vähän kauemmas niin bensarohmu kakkosauto voipi käydä hivenen kalliiksi...
Mutta ihan periaatteen "haaveita on hyvä olla ja niiden toteuttamista kannattaa suunnitella" vuoksi edelleen kyselisin sitä että pitäisikö tuollaisen K5 Blazerin / Broncon / etc. omistajan osata autojen korjaaminen kovinkin syvällisesti? Tekemällähän sitä tietenkin oppii mutta jos oppimista on niin paljon ettei pariin vuoteen toivoakaan päästä autolla ajamaankin niin siinä vaiheessa mahdollisesti harkitsen uudestaan... Minulla on jo nuo paukkuraudat joita pääsee nysväämään jokaisen ratareissun jälkeen, autoiluharrastuksen soisin olevan sellaista enemmän ajamiseen keskittyvää.Jeep Patriot '07, pikkuisen paranneltu.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Ford F-150 '88, kaipaa pikkuisen parantelua.
Niin, se vanha auto ja peukalo keskellä kämmentä taisi olla se alkuperäinen kysymys. Toivotontako? Minusta ei mutta pari riviä voisin kyllä kommentoida.
Minun autot on paria poikkeusta lukuunottamatta aina olleet 12-30 v ikäisiä ostettaessa, tyypillisesti noin 15 v. En ole ostanut niitä myyntiin vaan omaan käyttöön joten olen yrittänyt katsoa että ostos olisi edes kohtuullisessa kunnossa.
Vaikka auto on ajokunnossa ja katsastettu, sen ikäisessä autossa on aina kaikenlaista mitä on enemmän tai vähemmän pakko laitella kuntoon jos meinaa autoa ihan arkikäytössä pitää. Sitä enemmän saa varautua korjailemaan mitä kiinnostavampi automalli on, koska sellaisilla yleensä on ollut tavallista enemmän autoista kiinnostuneita omistajiakin, joista jokaisen on pitänyt päästä peukaloimaan ja asentelemaan ja purkamaan omia virityksiä. Niitä "kotiasentajien" jälkiä saa sitten kiertää korjailemassa ympäri autoa.
Tavallisia eteentulevia yllätyksiä on esim että kierteet on käyty vääntämässä sylttyyn jostain paikasta ja sitten sitä ei ole välitetty korjata kunnolla vaan on yritetty saada pysymään kasassa epoksilla, rautalangalla, millä tahansa mihin mielikuvitus antaa myöten, tai pahimmassa tapauksessa jätetty löysälle. On tullut vastaan esim termostaattikotelo ilman kierteitä joka oli kietaistu nippuun rautalangalla ja liimalla ja jopa piti vedet sisällä. Sillä minä sitten ajelin jonkun aikaa mutta en kyllä olisi lähtenyt mihinkään kaupungin ulkopuolelle ajamaan jos olisin huomannut.
Tai kaikkia pultteja ei ole ensinkään kiristetty jos sattuu olemaan hankalassa paikassa. Usein esim laturi, tai mikä sattuukaan olemaan alimmassa raossa, on tästä syystä jätetty löysälle. Se kyllä toimii mutta pidemmän päälle alumiininen kiinnityskorvake hakkautuu pilalle tärinässä. Sitten hihnapyöriä ei saa enää mitenkään linjaan eikä sitä korvaketta yleensä voi edes korjata tai vaihtaa, pitää vaihtaa koko laturi tai sen kiinnitysjalka.
Tai joku on välttämättä halunnut vaihtaa jakohihnan itse ja on jättänyt kampiakselin päästä pyörän kiristämättä, erityisesti automaatissa jossa onnistuminen vaatii vähän ajattelua. Sekin toimii jonkun aikaa mutta ennen pitkää jotain hajoaa. Aiemmasta autostani oli hakkautunut pyörän valurautainen keskiö halki, onneksi huomasin ennenkuin ehdin ajaa sillä niin kauan että pyörän kappaleita olisi ruvennut lentämään ympäri konehuonetta.
Yhtä yleistä on sekin että väännetään aivan ylettömällä voimalla pultit kiinni, sitten vääntyy kotelot ja kannet kieroiksi eikä niitä saa tiiviiksi enää mitenkään. Ääritapauksessa jää pultin jämät kiinni reikään jonnekin tosi hankalaan paikkaan kun se väännetään poikki.
Tämä kappale ei sitten ole enää lasten katseltavaa: Pahimmat esimerkit ovat olleet kardaani, joka oli laitettu takapäästä paikalleen mutta pultteja ei oltu kiristetty ollenkaan millään työkalulla. Sen kun huomasin niin pultit olivat jo puolivälissä menossa poikki. Ja toisessa autossa etujarrusatula jonka molemmista kiinnityskohdista oli kierteet syltätty pilalle. Se oli sitten jätetty oman onnensa nojaan pulttien varaan jotka vain olivat reiässä, ilman mitään lukitusta. Tämänkin huomasin siinä vaiheessa kun kiinnityspultit olivat jo valuneet jonkun matkaa pois paikaltaan. Voi vain kuvitella mitä tapahtuu kun jarrusatula putoaa ja takertuu vauhdissa sinne vanteen ja olkahässäkän väliin.
Nämä olivat vain esimerkkejä, sellaisia ylikiristettyjä tai kierteettömiä tai löysälle jätettyjä paikkoja voi löytyä periaatteessa melkein mistä tahansa päin autoa.
Hyvin usein on myös joku vesiletku tai sähköjohto konehuoneessa asennettu väärin niin että se pääsee hankautumaan ympäröiviin osiin kun kone tärisee. Tämä toimii melko pitkäänkin mutta väistämättä kuluu puhki lopulta ja aiheuttaa ongelmia.
Nämä on semmosia asioita joita on melko vaikea huomata autoa ostaessa kun ei silloin ole tapana ruveta purkamaan koko konehuonetta ja alustaa. Se on aivan mäihällä jos jotain sattuu silmään. Kaikki on kuitenkin oikeita tapauksia joita olen ostoksistani löytänyt, vaikka kuinka yrittäisi tarkastaa ennen ostamista.
Toinen tyyppiesimerkki on yksinkertaisesti osien luonnollinen pettäminen vuosikausien käytön seurauksena. Sellaisia löytää usein vähemmän tärkeistä paikoista jotka eivät suoraan vaikuta ajamiseen ja katsastukseen. Niihin ei tavallisesti ole riittänyt energiaa tai rahaa. Tavallisia esimerkkejä: kuskin ikkunanmekanismi ei toimi, kaikki lukot eivät toimi, penkin säädöt rikki tai jumissa, lasinpyyhkijän mekanismit hajoamispisteessä, mittarivalot ei toimi, pakoputki vastaa johonkin ja jurraa yms. Tietenkin itsestä riippuu sitten häiritseekö tuollaiset asiat.
Tällä kertaa jätin pois kaikki pelti- ja ruostehommat koska Toni oli jo itsekin huomannut niihin kiinnittää huomiota.
Ei ole tarkoitus pelotella, haluaisin vain valaista että autojen parissa puuhailee kaikenlaista väkeä ja periaatteessa kaikkeen saa varautua kun vanhaa autoa on ostamassa. Erityisesti jos edellinen omistaja ei ole tuttu ja auton historia ei ole tiedossa. Auto kun vanhenee niin samaa tahtia sen korjauskuluista aletaan laistaa, käytetään yhä halvemmalla pajalla tai yritetään korjata itse.
Ihan peukalo-keskellä-kämmentä-asenteella ei varmaan kannata lähteä alkuun harrastuksessa. Jos jokaisen asian joutuu teettämään rahalla kuntoon niin harrasteauto tulee kyllä järjettömän kalliiksi. Hieman kannattaa itse perehtyä autojen rakenteisiin ja tekniikkaan vaikka etukäteen kaikessa rauhassa ennenkuin liikaa luottaa laitteeseen josta joku toinen on halunnut eroon.
Loppujen lopuksi harrastus on kuitenkin hyvin antoisa kun siihen pääsee sisään.
Minun autot on paria poikkeusta lukuunottamatta aina olleet 12-30 v ikäisiä ostettaessa, tyypillisesti noin 15 v. En ole ostanut niitä myyntiin vaan omaan käyttöön joten olen yrittänyt katsoa että ostos olisi edes kohtuullisessa kunnossa.
Vaikka auto on ajokunnossa ja katsastettu, sen ikäisessä autossa on aina kaikenlaista mitä on enemmän tai vähemmän pakko laitella kuntoon jos meinaa autoa ihan arkikäytössä pitää. Sitä enemmän saa varautua korjailemaan mitä kiinnostavampi automalli on, koska sellaisilla yleensä on ollut tavallista enemmän autoista kiinnostuneita omistajiakin, joista jokaisen on pitänyt päästä peukaloimaan ja asentelemaan ja purkamaan omia virityksiä. Niitä "kotiasentajien" jälkiä saa sitten kiertää korjailemassa ympäri autoa.
Tavallisia eteentulevia yllätyksiä on esim että kierteet on käyty vääntämässä sylttyyn jostain paikasta ja sitten sitä ei ole välitetty korjata kunnolla vaan on yritetty saada pysymään kasassa epoksilla, rautalangalla, millä tahansa mihin mielikuvitus antaa myöten, tai pahimmassa tapauksessa jätetty löysälle. On tullut vastaan esim termostaattikotelo ilman kierteitä joka oli kietaistu nippuun rautalangalla ja liimalla ja jopa piti vedet sisällä. Sillä minä sitten ajelin jonkun aikaa mutta en kyllä olisi lähtenyt mihinkään kaupungin ulkopuolelle ajamaan jos olisin huomannut.
Tai kaikkia pultteja ei ole ensinkään kiristetty jos sattuu olemaan hankalassa paikassa. Usein esim laturi, tai mikä sattuukaan olemaan alimmassa raossa, on tästä syystä jätetty löysälle. Se kyllä toimii mutta pidemmän päälle alumiininen kiinnityskorvake hakkautuu pilalle tärinässä. Sitten hihnapyöriä ei saa enää mitenkään linjaan eikä sitä korvaketta yleensä voi edes korjata tai vaihtaa, pitää vaihtaa koko laturi tai sen kiinnitysjalka.
Tai joku on välttämättä halunnut vaihtaa jakohihnan itse ja on jättänyt kampiakselin päästä pyörän kiristämättä, erityisesti automaatissa jossa onnistuminen vaatii vähän ajattelua. Sekin toimii jonkun aikaa mutta ennen pitkää jotain hajoaa. Aiemmasta autostani oli hakkautunut pyörän valurautainen keskiö halki, onneksi huomasin ennenkuin ehdin ajaa sillä niin kauan että pyörän kappaleita olisi ruvennut lentämään ympäri konehuonetta.
Yhtä yleistä on sekin että väännetään aivan ylettömällä voimalla pultit kiinni, sitten vääntyy kotelot ja kannet kieroiksi eikä niitä saa tiiviiksi enää mitenkään. Ääritapauksessa jää pultin jämät kiinni reikään jonnekin tosi hankalaan paikkaan kun se väännetään poikki.
Tämä kappale ei sitten ole enää lasten katseltavaa: Pahimmat esimerkit ovat olleet kardaani, joka oli laitettu takapäästä paikalleen mutta pultteja ei oltu kiristetty ollenkaan millään työkalulla. Sen kun huomasin niin pultit olivat jo puolivälissä menossa poikki. Ja toisessa autossa etujarrusatula jonka molemmista kiinnityskohdista oli kierteet syltätty pilalle. Se oli sitten jätetty oman onnensa nojaan pulttien varaan jotka vain olivat reiässä, ilman mitään lukitusta. Tämänkin huomasin siinä vaiheessa kun kiinnityspultit olivat jo valuneet jonkun matkaa pois paikaltaan. Voi vain kuvitella mitä tapahtuu kun jarrusatula putoaa ja takertuu vauhdissa sinne vanteen ja olkahässäkän väliin.
Nämä olivat vain esimerkkejä, sellaisia ylikiristettyjä tai kierteettömiä tai löysälle jätettyjä paikkoja voi löytyä periaatteessa melkein mistä tahansa päin autoa.
Hyvin usein on myös joku vesiletku tai sähköjohto konehuoneessa asennettu väärin niin että se pääsee hankautumaan ympäröiviin osiin kun kone tärisee. Tämä toimii melko pitkäänkin mutta väistämättä kuluu puhki lopulta ja aiheuttaa ongelmia.
Nämä on semmosia asioita joita on melko vaikea huomata autoa ostaessa kun ei silloin ole tapana ruveta purkamaan koko konehuonetta ja alustaa. Se on aivan mäihällä jos jotain sattuu silmään. Kaikki on kuitenkin oikeita tapauksia joita olen ostoksistani löytänyt, vaikka kuinka yrittäisi tarkastaa ennen ostamista.
Toinen tyyppiesimerkki on yksinkertaisesti osien luonnollinen pettäminen vuosikausien käytön seurauksena. Sellaisia löytää usein vähemmän tärkeistä paikoista jotka eivät suoraan vaikuta ajamiseen ja katsastukseen. Niihin ei tavallisesti ole riittänyt energiaa tai rahaa. Tavallisia esimerkkejä: kuskin ikkunanmekanismi ei toimi, kaikki lukot eivät toimi, penkin säädöt rikki tai jumissa, lasinpyyhkijän mekanismit hajoamispisteessä, mittarivalot ei toimi, pakoputki vastaa johonkin ja jurraa yms. Tietenkin itsestä riippuu sitten häiritseekö tuollaiset asiat.
Tällä kertaa jätin pois kaikki pelti- ja ruostehommat koska Toni oli jo itsekin huomannut niihin kiinnittää huomiota.
Ei ole tarkoitus pelotella, haluaisin vain valaista että autojen parissa puuhailee kaikenlaista väkeä ja periaatteessa kaikkeen saa varautua kun vanhaa autoa on ostamassa. Erityisesti jos edellinen omistaja ei ole tuttu ja auton historia ei ole tiedossa. Auto kun vanhenee niin samaa tahtia sen korjauskuluista aletaan laistaa, käytetään yhä halvemmalla pajalla tai yritetään korjata itse.
Ihan peukalo-keskellä-kämmentä-asenteella ei varmaan kannata lähteä alkuun harrastuksessa. Jos jokaisen asian joutuu teettämään rahalla kuntoon niin harrasteauto tulee kyllä järjettömän kalliiksi. Hieman kannattaa itse perehtyä autojen rakenteisiin ja tekniikkaan vaikka etukäteen kaikessa rauhassa ennenkuin liikaa luottaa laitteeseen josta joku toinen on halunnut eroon.
Loppujen lopuksi harrastus on kuitenkin hyvin antoisa kun siihen pääsee sisään.
XJ--4.0 Renix--AW4--NP242