www.fjdc.org

Mieli tekis hommata mahdollisimman vanha xj koppanen Jeeppi jonkinlaiseksi harrastepeliksi. Onko ne kaikki toivottoman lahoja.....tuontiauto vois olla tervein. Mikä tekniikka voimansiirto jne on esim 80 lukuisissa, mikä rajaa lehti ja kierrejouset yms? Eli kiteytettynä nelivetonen,mahdollisimman vähän mitään saaste/abs/vikadiaksoosi tai muuta sähkötoimimattomuutta,xj kori vanhalla sisustalla. Ei tulis offikäyttöön...ennemminkin alkuperäinen sovitettua mäntykankailla ja huonoilla hiekkateillä kulkevaksi muistoksi 80 luvun Kanada...NorthUsa elämästä. Ihan kaikista ihanin olis 6 mukaisella naftakoneella oleva manuaali mutta ei taida nykyasetukset mahdollistaa enää koneenvaihtoa?

Alkaahan noilla ikää jo olla, niin helposti löytyy ruostevikaakin.
XJ:ssä on kierteet edessä ja lehtijouset takana.
4l kutoskone on vuosimalliin -90 asti renix moottorinohjauksella ilman diagnostiikkaa ja automaattilaatikon kans ainakin luotettava paketti. Löytynee kyllä manuaalivaihteisiakin, mutta siinä muistaakseni oli paria vai kolmea vaihtoehtoja, joista ax-15 olisi ilmeisesti luotettavin.
-91 eteenpäin on sitten jo H.O. Malli ja siinä tuli uudempi moottorinohjaus, josta itellä ei kokemusta.
Sittenhän on nuita 2.5 litrasella koneella olevia ja olikohan se kaasarikoneella sitten ja taisi olla joku v6 kans vanhemmissa, mutta siitä kannatti muistaakseni pysyä erillään
Näitähän löytynee ilman abseja myös ja Renix versiossa se on vissiin parempi vaohtoehto, mutta Ho mallissa taisi olla toimivampi järjestelmä.

Kyllä kai sen dieselöidä saa, kunhan "uusi" moottori täyttää samat päästömääritykset kun alkuperäinen. Toisin sanoen jos vaihtomoottori on saman ikäsestä tai uudemmasta. Tämä saattoi kyllä helpottuakin vanhempien autojen kohdalla viimeksi kun nuita muutossääntöjä päivitettiin..

Sähköjähän noista löytyy varustelusta riippuen ja ikä tuo siihenkin puoleen vikakohteita ja itellä ainakin piti tehdä johdotuksia uusiksi mm. Peruutusvaloille, lasinpesurille ja äänimerkille. Sitten anturivikoja jonkin verran. Kaasuläpän asentotunnistimen itse jouduin vaihtamaan ja kampiakselin asentotunnistin joskus taisi aiheuttaa ongelmaa myös. Vaihdekepin asentotunnistin myös oireili välillä. Siinä oli suurimmat ongelmat neljän vuoden yhteisen taipaleen aikana. Kyseinen omistamani yksilö on tainnut kulkea 2010 luvulla pääasiassa metsäteitä ja metsässä teiden ulkopuolella. Uitettukin välillä huolelisesti ja upotettu suohon. Mittarilukema minulta lähtiessä oli 450 000 km ja moottorista meni kiertokangen laakeri jossakin 435 000 kohdilla, muuten teknisesti toimi hyvin. Myös automaattilaatikko. Peltityöt vaikutti työllistävän eniten.

Omassani oli Toyotan akselit, mutta kuvaamassasi käytössä ei vakioakseleilla varmaan kestävyysongelmia tule

Pääosin sama mieltä edellisen kanssa. Renix-aikakauden 4-litrainen automaatti on melko huoleton ja lujatekoinen voimalinja. Mallia on tuotu Suomeen sekä ABS 'eilla että ilman, itsekin ottaisin jälkimmäisen. Mullakaan ei muita Jeeppejä ole ollut niin kerron tästä.

Tässä ilmastossa kaikki 80-luvun autot ovat läpilahoja merkistä riippumatta. Jos sellainen yhä on liikenteessä on siihen pakosta tehty jo jossain vaiheessa peltitöitä. Valitettavasti lähes aina fuskaamalla, enemmän tai vähemmän, mikä tarkoittaa että niitä hommia riittää myös uudelle omistajalle. Tällä en tarkoita että ne olisivat toivottomia, kun vain lähtee oikealla asenteella: Koska peltityöt ovat väistämättömiä, kannattaa heti alkuun tehdä ne kunnolla niin ei tarvi joka vuosi olla paikkailemassa. Uusia peltiosia XJ 'hin saa vieläkin.

Jos tuon hyväksyy saa alkupään XJ 'stä vielä hyvän kärryn. Vikoja vanhoissa autoissa aina on mutta ne on paljon helpompia selvittää kuin uudemmissa, kun ei ole salaperäisiä ohjelmistobugeja eikä -päivityksiä jotka pahimmillaan tappaa nelivedon tai vaihteiston. Sähköt tuntuu olevan vanhan XJ 'n heikko kohta. Johdot ja sulakkeet on ripoteltu miten sattuu ja liittimet pätkii helposti. Maadoitukset on jo tehtaan jäljiltä heikkoja. Milloin mikäkin sähköjuttu rupeaa nikottelemaan kunnes löydät jostain sen oikean hapettuneen liitoksen. Itse moottorinohjaus antureineen kestää kyllä vertailun luotettavuudessa mihin tahansa autoon (..koskee Renix-malleja). Olen ajanut tällä samalla XJ 'llä 8 vuotta ja yhtään anturia tai sähköboksia ei vielä ole mennyt sinä aikana, kaikki toimii. 325 000 km taulussa joten ei ne ihan huonoja voi olla. Toimintahäiriöitä on kyllä ollut mutta kaikki on lopulta paljastunut huonojen sähköliitosten syyksi.

Se kierrejousikeula ja lehtijousiperä on koko mallisarjassa riippumatta vuosimallista tai moottorista. Nimimerkillä ImacInnes muistaakseni on ollut V6-XJ, hän voinee valaista oliko se hyvä. Sitä moottoria on ollut vain alkupään XJ 'ssä. Dieseleitä on tehty vain neloskoneisina (..luulen) joten kuutosdieselin joutuu sovittamaan jostain muusta autosta.

Nimimerkki XJ 'n omistaja vuodesta 08

Vastaan otsikon kysymykseen: ehdottomasti kyllä on harrasteautoksi.
- jos tykkää just tämän mallin Jeepistä
- jos tykkää autosta joka on voimanpesä ja "työkone" ..... traktoria mukavampi kuitenkin
- jos on valmis pikkuhiljaa korjaamaan sen mikä hajoaa, laakerit ja nivelet kaikissa autoissa uusitaan aikanaan
- hyvää fiilistä kun pelastaa jälleen yhden yksilön romuttamosta
- hyväksyy sen että juo kaiken minkä tankkiin laittaa
- jne....

Onhan noita syitä. Mutta aina palkitsevaa kun istuu kuskinpenkille ja päräyttää käyntiin. Vähän samaa fiilistä kun moottoripyöräilijöilllä.
Näillä on kiva mennä retkille 4 hengen porukalla. Mukava sosiaalinen seurustelutapahtuma.

Jeeppinen -Täytyy sanoa että sulla on asenne kohdillaan!

Kiitos rane
Harrastus vaan on osunut oikeaan kohteeseen, eipä muuta.

Myös muistettava, silloin harrastuksen kohde on väärä jos siihen ei mene kaikki rahat

Nyt on pihassa jo toinen XJ Cherokee. Ilmeisesti näissä on se jokin.
Tuo edellinen tulee myyniin tässä parin kk sisällä jahka uudempi tulokas on siistitty.

Ja kannattaa miettiä mitä harrasteelta haluaa. Itsellä on YJ ja se on tosiaan vaan harraste. Lähinnä et ajelen sillä kun siltä tuntuu. Syö mitä syö ja käytännöllisyys on toissijainen asia et kunhan on hauskaa ajella. Käyttiksellä ajelen sitten ajot joten ei haittaa vaikka välillä remppaan ja rakennan fiilistelen ajan kanssa. Vähän ylisuojeleva kait tuon kanssa olen kun se ei ole koskaan talvea nähnyt ja jatkossakin majailee sisällä lämpimässä noi kylmät suolaiset kelit.

Itellä samanlaiset suunnitelmat! Ja tämän ketjun vastaukset kyllä kannustaa itteeki hommaamaan XJ:n tai ZJ:n. Oma tarve olis puoliksi harrastella ja rakennella autosta komia ja maastokelponen mutta kumminkin käyttöön tulee metsästelykärrynä, siinämieles ei auto mitää offailusikaa tuu saamaa. Ja bensansyönnillä ei o välii eikä sillä jos joskus jotain osaa joutuu oottelemaan kun käyttöautona nuukaruokane transiitti. Jos ruosyevauriot on jepun suurin onkelma on seki vaa eduks ko hitsari ammatilta ja kalusteet löytyy. Lähinnä valinnan vaikeus on juuri malli että XJ vai ZJ, pitänee pitää aiömät auki!

On tää välillä aika harrastelua saada tiellä pidettyä noin omat käyttöXJiit .
Itellä 1991 4litrane bensa tomaatilla ja 2000 2,5TD spakettirattori.
Ton kaxtonnisen "nykyauton" hommasin jotta kerkeis tota vanhempaa "pajottaa", mutta meinaa mennä kohta toisinpäin....
Kolmas ja neljäs XJii outtelee hakua varaosapankeiksi...
Josko toisesta semmone putkiovine mönkijä takapiha- ja peltoleikkeihin

Itsellä on nyt ollut -95 xj kolme vuotta.Täyttää harrasteauton määreen,veneiden liikuttelu,hirvijahti ja kärrypolkujen kulku hoituu.Tässä on se 2,5 bensa,mittarissa vain n.170000.Ainut vaihtamani osa eteen vetoakselin ristikko n.20 €.Tällä kait ajelen niin kauan kuin tartten tällasta kuljinta!