Mitään ei löytynyt, vaikka kuinka potki renkaisiin.
Tietyssä nopeudessa, se taas alkoi. Vuorotellen seisoimme tienvieressä toisen ajaessa ohi. Penkalla seisoja ei nähnyt mitään kummallista, vaikka kuski vakuutti hampaiden kalisevan sisällä.
Pakkohan se oli kotiin ajaa, välttäen visusti kohtaus vauhtia.
Kotipihassa möngittiin oikein kunnolla auton alla, viisastumatta yhtään. Kyllä sydän hakkasi, kuinka pirun kallis remontti siihen nyt tulee.
Seuraavana iltana me vasta ihan itse keksittiin syys, se oli hämmästyttävän yksinkertainen.
Ajettiin Pässillä metsässä, kunnon lumihangessa, siellä oli pari sellaista vetistä paikkaa kovasta pakkasesta huolimatta. Renkaat/vanteineen olivat hetkeksi uponneet kunnolla veteen ja pakkasessa lumi suli ja jäätyi kunnon möhkäleeksi vanteen sisäpuolelle.
Olihan ne vanteet aikaisemminkin olleet moneenkertaan täynnä lunta, eikä niitä sen kummemmin oltu puhdisteltu. Kyllähän ne lumet maantiellä oli lähteneet, ilman kohtauksia aikaisemmin.
Minun mielestä, tämä on jo sen tason yksinkertaisuutta, josta voi häpeilemättä olla melkein ylpeä.
Meille se aiheutti kuitenkin niin paljon sydämmentykytystä ja päässä surinaa, joten eipä välttämättä tartte kaikkien kokea.
Joten ota juttu muistiin päähäsi, todennäkösesti joku lukioista on yhtä päätön kuin mekin.
