Homma lähti siitä, kun bongasin vanhentuneen nettiauton ilmoituksen ´54 CJ:stä ja peräkärristä. Ei kun sähköpostia menemään. Juu, auto on edelleen myytävänä ja hintakin kuulosti edulliselta. Sovittiin sitten treffit Sipooseen sunnuntaiksi, missä auto majaili.
Edellisenä iltana hakemaan tutulta kärriä lainaan. Ensin renkaat vaihtoon ja vähän lokasuojien korjausta, et uskalletaan lähteä reisuun. Kotona laatikollinen liinoja mukaan, nakkilaattori tuulilasiin ja kello soittamaan 7:00 aamulla. Ei siinä kyllä ihmeemmin uni silmään tullut mutta tuli nyt vähän lepäiltyä.
Aamulla sitten aamupalat nassuun, äijät Transittiin ja tien päälle. Kahdeksan maissa kun lähdettiin, niin nakkilaattori ilmoitti, et 11 aikaan oltaisiin perillä. Hyvinhän se ohjas perille asti.
Vähän tuli epäuskoinen olo kun päästiin märän pään risteyksen. Kahden ison puun välistä lähti kapea ura, jota pitkin sitten varmistuksen jälkeen lähdettiin matelemaan kieli keskellä suuta. Peileistä katselin välillä, ettei puiden ja kärrin lokasuojien välissä ollut kuin viis senttiä.
Vastaan otto oli lämmin. 78 vuotias herrasmies esitteli autoa ja kärryä ja pienen kaluston vekslaamisen (kärry irti ja käsin ympäri, Transitti pois tieltä jne) jälkeen päästiin koeajolle. Ahdasta mutta niin viihtyisää.
Willyksen oma 2,2l sekaventtiili oli korvattu Volvon B20 koneella ja 4-lovisella laatikolla. Kone kävi kauniisti, kytkin toimi kuin ajatus, vaihteet menivät päälle niin kuin kuullu. Ei siinä auttanut muu kuin kätellä kaupat.
Siinä sitten funtsittiin, että mitenkäs koko yhdistelmä saadaan kyytiin. Ajettiin ensin auto kyytiin etuperin. Juu, ei! Vajoaa liikaa. Toisin päin on hyvä. Mitenkäs tuo kärri? Perä edellä jeepin keulaan kiinni ja pukit alle ja liinoilla kiinni. Tässähän on käsijarrukin, notta siinä pysyy.
Kyytiin saatiin vielä ylimääräisiä pukkeja, toinen rengaskierros perinteisellä sahalaita kuviolla. Laturia, kaasaria, maalia, akkuvettä, vahaa, apukaapelit, jerry ja sen orkkis teline jne kuului myös kauppaan. Ei kun tavarat kyytiin ja papereita tekemään.
Peräkärrystä oli tallessa vielä nahkakantinen peräkärrykirjakin. Korjaus oppaita ja kansiollinen papereita kainalossa lähdettiin viimein hymyssä suin kotimatkalle.
Kieli keskellä suuta taas takaisin spjuksundin tielle, Boxin läpi kohti Helsinkiä. Yritettiin soitella KK:llekin mutta kun ei vastannut, niin laitettiin nakkilaattoriin, että kotia. Vihjeeksi paloauton entistäjälle...Box FBK vois näyttää ovessa ihan hienolta ja se on muuten ihan oikee VPK!! V.....u minkä värinen hevonen, vois vaan todeta, kun katteli niitä Sipoon takametsissä olevien pikku kylien nimiä. Suomea ei täällä puhuta vissiin yhtään sen enempää kuin ahvenanmaalla.
Ajeltiin alkuun pikkuhiljaa vanhaa tietä ennen Lahden tiellä kaartamista pariin otteeseenkin katottiin, et kuorma on kunnolla kiinni. Lahden tieltä kehä kolmosen kautta motarille cruise 82:ssa niin ei tuntunut olevan ongelmaa.
Pysähdyttiin sitten Lohjan ABC:lle, kun nälkä alkoi jo kiusata. Pahoittelen viereisen pöydän porukalle vähän tylyä käytöstä. Tervehdittiin kyllä, mutta koko ajan kompuutteri haki, et missä hitossa olen nämä ihmiset nähnyt ennen. Silmälaseissa ja stetsonissa ollut herrasmies vaimoineen tuntui niin hiton tutulta mutten edelleenkään saa mieleeni ketä he olivat. Jos kuka tunnistaa itsensä, niin kertokoon tässä.
Vaikka itseltä tuntui hassulta, niin nähtävästi kuormamme ei täyttänyt poliisin WTF asteikkoa, sillä niin Helsingin kuin Turunkaan poliisi ei kiinnostunut lähemmin yhdistelmästämme.
Kotiin selvittiin kaikin puolin ehjin nahoin. Kuorma purkuun, perhe kyytiin ja sunnuntai ajelulle. 40-45 miles/h tuntuu olevan näin alkuun ihan riittävä maksimi nopeus tälle laitteelle. Kaikki toimii kyllä mutta meteli alkaa olla jo melkoinen noissa nopeuksissa. Toinen ongelma on kuskin sopiminen ratin ja penkin väliin. Penkki on niin lähellä, että toinen jalka on pakotettava ratin alta toiselle puolelle. Siinä se sitten pysyykin. Penkin rauta painaa sääreen ja ratti reiteen. Yritä siinä sitten painaa kaasua ja jarrua.
Hauskoja yksityis kohtia löytyy sieltä täältä. Esim ratin töötin painike on ihan oikeaa puuta ja samoin keppien nupit. Nähtävästi jonkun edellisen omistajan kätten töitä. Koko lattia on verhottu kumimatolla ja ääni eristettä on myös konepellin sisäpinnassa. Pyyhkimien moottorit ovat mallia vene/traktori ja molempia ohjataan omalla kytkimellään. Sähköt on muutettu 12V malliin ja toteutus vaikuttaa asialliselta. Pitää vielä tutkia jossain vaiheessa lokasuojan päällä olevan alkuperäisen sotavalon toimintaa. Nyt se tuntuu mattamustalla piiloon maalatulta feikiltä. Lasissa lukee kuitenkin Prestolite.
Sen verran nyt alkuun pitää tehdä, että laitetaan noi orkkis penkit sivuun ja laitetaan paikalleen omista varastoista jemmaan jääneet turbo cherryn mustat penkit. Koitetaan nostaa samalla hiukan ohjausakselia, jos se vaan onnistuu (menne vissiin suoraan kuin kanki simpukkaan ilman joustoja ja liukuja) ja/tai pienennetään hiukan ohajuspyörä. Jostain vaan pitää löytää joku sopiva tilalle. Mitään ihan miniä ei tehostajan puutteen takia voi laittaa.
Siitä se lähtee!!
